Aamulla uutisia lukiessa HS:n nettisivuilta silmiini osui otsikko Halla-Ahon tämänpäiväisestä oikeudenkäynnistä. Perussuomalaista oltiin viemässä oikeuteen rasistisista blogikirjoituksistaan, joiden (ilmeisesti) sensuroidut versiot olen minäkin joskus muinaisuudessa lukenut. Toisin kuin valtaosa uutiseen kommentoineista ihmisistä, minä ymmärrän miksi Halla-Aho on tänään oikeuden edessä.

Kommentteja lukiessa tulee kuitenkin epätodellinen olo, kuten aina. Minun ei koskaan pitäisi lukea kommenttilaatikoita uutisaiheista, sillä potutus on väistämätöntä. Osa kommentoineista ei joko viitsi lukea uutista, tai ei osaa sisäistää lukemaansa. Keskustelu oikeudenkäynnistä ja siihen johtavista syistä on yhtäkkiä muuttunut keskusteluksi sananvapauden riistosta ja somalilaisvanhempien kasvatustavoista. Kuin idolinsa, myös osa kommentoineista jättää yleistäviä mielipitetään keskustelupalstalle.

Minulle tuntemattoman ihmisten kirjoitus HS:n keskustelupalstalla kuuluu näin:

"Kaleva-lehden pääkirjoituksessa oli väitetty päissään tappamisen olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". Tuosta Kalevan lausumasta tehtiin kantelu Julkisen sanan neuvostolle, joka ei edes suostunut ottamaan asiaa käsittelyyn. Kun kerran yhdestä väestöryhmästä (suomalaisista) on luvallista sanoa tällaista tekstiä, sen täytyy olla mahdollista toistenkin väestöryhmien kohdalla. Niinpä Halla-aho teki samankaltaisen lausuman somaleista, mutta on nyt oikeudessa."

Ja hetken aikaa mietittyäni minä vastasin tekstiin näin:

"Ehkä pitäisi kuitenkin pysähtyä miettimään missä näitä asioita sanotaan? Tuo on vähän sama kun naapuri tulee viisihenkisen perheen pihalle grillailemaan ja se perhe naureskelee sille erityispiirteelle, että "meidän perheenjäsenet on aika itsepäisiä, taitaa olla geeneissä", mutta sitten yhtäkkiä se perheenisä vakavoituu ja sanoo sille naapurille "niin ja sinä oot laiska".

Molemmissa tilanteissa on isompi joukko (suomalaiset / perhe), jotka ottavat sen negatiivisen uutisen kollektiivisesti vastaan, jollon kukaan ei oikeasti tunne huonoa omaatuntoa siitä. Ja toinen joukko on vähemmistö (/naapuri), johon kohdistetaan yhtä rankkaa kritiikkiä, mutta vastaanottajia kritiikille on vain kämmenellinen verrattuna suomalaisiin. Silloin kritiikki on henkilökohtaisempaa ja loukkaavampaa, vaikka sanoma olis yhtä paha.

Sitä paitsi on aina hyväksyttävämpää olla itsestään kriittinen kuin kaveristaan kriittinen, koska valtaosa ymmärtää, että jokaisella ihmisellä on menneisyys, joka on muovannut meidät sellaisiksi mitä me olemme. Monilla se menneisyys ei ole yhtä ruusuinen kuin valtaosalla suomalaisista. Kaikista ihmisistä ei ole pakko tykätä, mutta sen sijaan että arvostelisi ihmisiä heidän ihonvärinsä, uskontonsa tms ulkoisen tekijän mukaan, keskittyisitte mielummin siihen millainen kukin ihminen on luonteeltaan. Se on tietty hitaampaa kun pitäis oikeasti oppia tuntemaan joku, eikä vaan heitellä arvioita siitä millaisia kaikki on yhden esimerkin perusteella."

Kävin muutaman tunnin jälkeen katsomassa oliko joku keksinyt vääntää sanomistani johonkin uuteen sfääriin. Ei ollut. Kukaan ei ollut vastannut kirjoitukseeni, sillä järkevän keskustelun sijaan palstalla keskityttiin epäolennaisiin asioihin.

Mietin hetken mikä on sananvapauden tarkoitus ja mitkä ovat sen rajat. Pitäisikö sitä erään kansanedustajan, joka alunperin nimeltä mainittiin Halla-Ahon teksteissä, vain kohauttaa olkiaan kun Halla-Aho toivoo julkisessa blogissaan tämän tulevan raiskatuksi? Onko se sananvapautta, että tällaista saa julkisesti toiselle toivoa? Pitäisikö meidän antaa yhden liikaa näkyvyyttä saaneen ihmisen huudella meille vieraasta uskonnosta mitä tahansa, vaikka kansallisen turvallisuuden uhalla? On tietenkin ihan hyvä kysyä miksi uskonnoista huutelu voi vaarantaa turvallisuutta, mutta harkitsematon huutelu diplomaattisten keskustelutaitojen sijasta voi johtaa epämiellyttävään tilanteeseen.

Sananvapaus on tänä päivänä vaikeaselkoinen käsite. Monille sananvapaus nimittäin näyttää merkitsevän sitä, että mitä tahansa saa sanoa kenestä tahansa, eikä siitä saa loukkaantua. Jos loukkaantuu, on heikko. Epäilen hetkisen onko valtaosa ihmisistä unohtanut hyvät käytöstavat. Netissä ainakin toiminta näyttää siltä. Miksi ne jotka sananvapautta muka puolustavat, epäilevät heidän kanssaan eri mieltä olevia mielisairaiksi? Mihin eri mieltä olevien sananvapauden kunnioitus yhtäkkiä sitten katoaa, jos se on kerta kaikkien oikeus? Kommentteja lukiessani toivon tiukempaa sensuuria. Toivon, että kommenttilaatikkoon päästettäisiin läpi vain ne kommentit, jotka koskevat uutista.

Minusta tuntuu, että olemme unohtaneet sananvapaudesta erään tärkeän seikan. Sananvapaus ei ole itsestäänselvyys. Sananvapaus ei ole yhtä kuin toisten tahallisen loukkaamisen vapaus ilman minkäänlaista vastuuta sanoistaan. Sen sijaan että sananvapauden nimissä sanotaan mitä sylki suuhun tuo, voisimme mielummin keskittyä järkevään keskusteluun. Järkevien keskustelukumppaneiden mielessä ei edes liiku halla-ahomaisia ajatuksia siitä kenet pitäisi raiskata ja kenen aivot posauttaa pellolle.

Joten kyllä, minä ymmärrän missä Halla-Aho on ampunut yli. Minä ymmärrän, että sanoistaan täytyy kantaa vastuuta. Minä ymmärrän, että pikkupoikia pitää välillä neuvoa siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Rajojaan etsivät pikkupojatkin kun huutelee mitä sylki suuhun tuo ja sen perään yrittää livistää aidanraosta äidin helmoihin. Joten minä ymmärrän, että aikuisen pikkupojankin pitää rajansa löytää jos ei elämä siihen muuten ole opettanut.